Lapset ovat päiväunilla, minäkin yritin, mutta en saanut unta. Tämä hetki kun saat olla omissa oloissasi edes hetken ja on hiljaista, niin tuntuu uskomattoman hyvältä. Saat tehdä omia juttujasi eikä kukaan huutele taustalta: äiti pyyhkimään, mulla on jano ja nälkä, anna sitä ja tätä. Ei. Saat olla ihan rauhassa.

Tänään on viikon viimeinen päivä ja huomenna alkaa taas arki. Pojat menevät aamulla päivähoitoon, josta heidän isänsä hakevat pikkuiset hänen luokseen. Meillä on käytössä viikko ja viikko periaate. Viikon ovat isällään, ja viikon ovat meillä kotona :) Tällä hetkellä olen todennut tämän käytännön hyväksi ja aiomme jatkaa tällä menetelmällä.

Tämän viikonlopun aikana on taas touhuiltu ties mitä. Ulkona ollaan oltu melkein koko viikonlopun ajan. Puita ollaan lasten kanssa pinottu tallin puolelle odottamaan talvea. Saadaan taas koti lämpöiseksi kylmillä talvipakkasilla.

Rakastan syksyä ja talvea. Syksyssä on ne omat ihanat asiat. Se värimaailma ja yöpakkaset. Ulkona kun katselee jo nyt ympärilleen, niin huomaa kevyen syys värityksen puissa ja pusikoissa. Ah, Syksy <3

Ja talvessa on ne paukkupakkaset ihania. Ja LUMI <3 Niitä jo odotellessa. Ja tältä talvelta, etenkin tältä vuodelta (loppuvuodelta) odotan eniten marraskuuta, koska silloin meillä on ensimmäinen vuosipäivä ja samana päivänä minä täytän taas vuosia. Ääk. 27 tulee jo ikää mittariin :/

Ensi kuussa pienempi lapsonen täyttää jo 2-vuotta. Aika on mennyt hurjan äkkiä. Muistan kuin eilisen molempien poikieni syntymät. Oli itkua, kiristystä, vääntöä, ja kipua. Mutta kaiken sen jälkeen pieni nyytti tipahti syliini.. Lapset ovat ihania <3

Jospa tänään illalla lasten mennessä nukkumaan, käpertyisi viltin alle sohvan nurkkaan, joisin kuumaa kaakaota, laittaisin villasukat jalkaan, katsoisin hyvää ohjelmaa pelkässä kynttilänvalossa. Oij! Romanttista. :) Ja siihen tietty se oma mussu myös kainaloon.

Ensi viikolla on taas aika lailla hommaa ja kaikenlaista juttua jos jotakin. Ollaan kuulolla.

-Heidi-